Kuplat puhki

Kun Internet syntyi, sen uskottiin pelastavan demokratian ja vuorovaikutuksen. Kaukana oleviin ystäviin olisi helppo pitää yhteyttä, eikä kenenkään tarvitsisi enää tuntea oloaan yksinäiseksi. Ihmisten välinen vuorovaikutus ottaisi valtavan harppauksen eteenpäin.

 

Todellisen vuorovaikutuksen sijaan moni kokee, että olemme alkaneet käyttäytyä entistä huonommin. Verkon vihapuheesta on tullut niin iso ongelma, että sosiaalisen median alustat ovat joutuneet muuttamaan sääntöjään nettiraivon hillitsemiseksi. Suomessa poliisiylijohto jo toivoo, että verkon vihapuhe kirjattaisiin rikoslakiin kuten esimerkiksi Isossa-Britanniassa.

 

Netti on kehnonpuoleinen väline siirtämään tunteita toisin kuin kasvokkain kohtaaminen: Netti kun ei mahdollista hymiöitä kummoisempaa tunneviestintää.  On paljon helpompi olla töykeä, kun ei näe, miten oma viesti loukkaa. Kun toisen tunteet eivät välity, ne eivät kosketa.

Sanattoman viestinnän rikkauden tuominen verkkoon tekisi siitä kivemman paikan kaikille.

 

Tulevaisuudessa internet voisi auttaa meitä pääsemään samalle taajuudelle myös aivojen tasolla, esimerkiksi äänien, värien tai erilaisten laitteiden avulla. Tärkeintä kuitenkin on, että tunteiden vaihto tapahtuisi tiedostamatta, kuten se tapahtuu kasvokkain.

 

Tulevaisuuden internetissä viestisimme vähintään yhtä hyvin kuin oikeassakin elämässä, ellemme jopa paremmin. Nyt siitä on tullut sellainen sisäänpäin lämpiävän ajattelun kehto, jossa kaikki ääriajattelijat löytävät toisensa ja vetäytyvät omaan kuplaansa. Kuplien syntyminen olisi vaikeampaa, jos empatian syntyminen erilaisten ihmisten välille olisi automaattisempaa ja helpompaa, kuin se nyt on.