Haltian opissa

Miltä näyttää kolopesijän kapeasta näkökulmasta maailma pesäkolon reiästä kurkittuna, entäpä miltä tuntuu heittäytyä pötkölleen talvipesässä uinuvan karhun viereen tai kuunnella kuvaajakaverusten sanailua piilokojussa kameran sulkimet räpsyen?

Nykyaikainen, mielikuvitusta kirvoittava ja kaikki ikäryhmät huomioonottava on Metsähallituksen uudehko pytinki Nuuksion kansallispuiston portilla Solvallassa Espoossa. Luontokeskuksen interaktiivinen ote pitää kävijänsä sen verran näpeissään, että hyvä kun matkailija maltaa astua ulos luontoon.

Spinnun ja Skanssin poikien talviretki kruunattiin ja eväät syötiin Haukkalammen nuotiopaikalla. Talviretkeily on pojille osittain tuttua mutta esimerkiksi telttayöpymiset teltassa outo kokemus. Sellaista voisi joskus kokeilla? Haukkalammen jää oli sen verran sohjoa että sinne ei ollut asiaa. Kevät, jos ei nyt takatalvea tule, onkin pari kuukautta etuajassa. Jossakin haukkavuoren takana kurahteli yksinäinen korppi. Tiaisia parveili rantavitikossa. Muuten oli hiljaista. Runsaslukuinen retkeilykansakin oli kaikonnut koteihinsa. Olivat kuitenkin jättäneet nuotion palamaan. Siihenpä makkarat paistumaan.

Eväiden syömisen ohessa sanailtiin hieman jätteenlajittelusta. Nykyään kiitos Vantaan jätteenpolttolaitoksen, käytännöllisesti katsoen kaikki Helsingin sekajäte poltetaan sen valtavissa uuneissa. Noin kymmenen prosenttia uunin uumeniin päätyvästä jätteestä on biojätettä. Mutta ei huolta, siellä ne palavat kaiken muun moskan joukossa. Samaa periaatetta noudattaen poltimme mekin jätteemme nuotiossa, myös aikaisempien kulkijoiden jättämän roskapussin. Ihminen kun on laiskan sorttinen. Huomattavan painavan eväskassin se jaksaa kantaa metsään, mutta tyhjät kuoret se kippaa muiden harmiksi.talvinäkymä joakim panoraama puro